Hääyössä Pyhän Laurin kirkolla sanoi tahdon 41 paria
Vantaan Pyhän Laurin kirkon vuosittaisessa Hääyö-vihkitapahtumassa sanoi perjantaina 18.9.2026 tahdon tällä kertaa 41 paria.
Sadetta ja aurinkoa vuorotellen tarjoava syyskuinen ilta oli tunnelmaltaan lämmin ja rakkautta täynnään. Pyhän Laurin kappelin ulkopuolella jonottaneet parit odottivat ovien aukeamista.
Jonon ensimmäisenä olleet Tiina Huttunen ja Uoti Helin olivat saapuneet paikalle Länsimäestä. Pariskunnan tavoitteena oli varata mahdollisimman aikainen vihkivuoro, koska ”tupa oli täynnä kahvivieraita”.
– Emme halunneet suuria kemuja, vaan naimisiin vaivattomasta ja helposti, Helin kuvailee syytä juuri Hääyöhön tuloon.
– Ja tämä Hääyö on tietysti myös hieno konsepti, Huttunen lisää.
Kumpikin vakuutti, että kostea syyskuinen sää ei häirinnyt ollenkaan.
Kun Vantaan Pyhän Laurin kappelin ovat aukesivat, täyttyi kappelin Suuri sali nopeasti etkojen kakkua maistelevista ja vihkivuorojaan varaavista pareista. Nämä pähkäilivät varaajien avustuksella vuoroaan, joka määritti samalla vihkiajan lisäksi myös -paikan, -musiikin ja -papin.
Pipsa Honkaranta ja Teemu Hiltunen odottelivat omaa vihkivuoroaan yhdessä lastensa kanssa. Pariskunta kertoo bonganneensa Hääyö-tapahtuman aiempina vuosina mediasta. Nyt se tuntui oikealta.
– Elämäntilanne oli sopiva, Honkaranta toteaa.
– Ja tämä oli sopivan matalan kynnyksen tapahtuma, Hiltunen täydentää.
Jännitys ja yhteisöllisyys
on erityistä
Pappi Sanna Heikurinen on ollut Hääyössä mukana jo useana vuonna ja toimitti tälläkin kertaa useamman vihkimisen.
– Vihkiminen on aina spesiaali tapahtuma, mutta Hääyössä on sellainen aivan erityinen jännityksensä ja yhteisöllisyytensä, Heikurinen kuvailee.
Tällä kertaa hän tapasi iloisena yllätyksenä myös ennestään tutun parin, Nita ja Samuli Kilpisen. Kolme vuotta sitten Hääyössä avioituneet Kilpiset olivat nyt paikalla todistajina Nitan serkun vihkimisessä.
-Meille tämän tilaisuuden keksi vihkipaikaksi alkujaan mummo. Ja minä sitten suosittelin tätä serkulleni, kuten voin suositella kaikille muillekin.
Kilpiset huomauttavat, että hääjuhlat voi niin halutessaan järjestää myös erikseen vihkimisestä. He itse menivät aikanaan naimisiin työpäivän jälkeen yhteensopivissa huppareissa ja oloasuissa. Rennosta asuvalinnasta huolimatta ympäristö ja hetki tuntuivat spesiaaleilta. Nita Kilpinen kuvailee jännittäneensä itse vihkihetken koitettua lopulta jopa niin paljon, että oli epävarma, oliko sittenkään muistanut sanoa tahdon.
-Mutta olin, hän hymyilee.
Myös tällä kertaa kunkin parin vihkihetki oli Hääyössä juuri heidän näköisensä. Avioliiton vihkimisen lisäksi oli mahdollista saada siunaus maistraatissa jo solmitulle liitolle tai pitää rukous avioliiton vuosipäivänä. Yksittäisten vihkimisten lisäksi kirkossa toimitettiin myös useamman parin yhteisvihkimisiä. Vihkipaikkana toimi Pyhän Laurin kirkon ja kappelin lisäksi talonpoikaistyylinen pieni Pakaritupa.
Kun hämärä laskeutui, kantautuivat kirkosta urkujen sävelet, hääparit ottivat kuvia ja ulkotulet valaisivat tunnelmallisesti puiston kävelyteitä. Kirkko oli häitä ja rakkautta täynnään, kun vihkimiset jatkuivat aina puolen yön yli.
