Ekoteologia
Kristinuskon sanomaan kuuluu ihmisen vastuu luomakunnasta. Raamatun mukaan Jumala antoi ihmisen tehtäväksi viljellä ja varjella luomakuntaansa. (1. Moos. 1–2). Jumala on läsnä koko luomakunnassa ja puhuu ihmisille sen kautta.
Ekoteologia tarkastelee Raamattua ja kristinuskon oppia luomakunnan hyvinvoinnin näkökulmasta. Ekoteologiassa ollaan kiinnostuneita ihmisen, muun luonnon ja Jumalan välisestä suhteesta.
Kristillinen ympäristöajattelu lähtee siitä, että ihminen on osa luontoa, luotua. Ihminen on myös vastuussa Jumalalle siitä, miten hän luontoa kohtelee.
Ihminen ei omista luontoa, vaan luontoon tulee suhtautua rakastavasti. Ihmisen tulisi elää sopusoinnussa luonnon kanssa. Kristillinen opetus muistuttaa siitä, että Jumalan luoma luonto on pyhä. Jumalan kohtaaminen luonnon hiljaisuudessa ja kauneudessa on monelle suomalaiselle tärkeä osa omaa hengellisyyttä.
Päivän sana
Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan. Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää.
1. Joh. 5:11–12
Vastavoima kulutuskulttuurille
Kristilliseen uskoon kuuluu myös yksinkertainen elämäntapa, jossa olennaiset asiat erottuvat. Kohtuullista elämäntapaa edustava kristinusko muodostaa vahvan vastavoiman ylikorostuneelle kulutuskulttuurille.
Ilmastonmuutos, sukupuuttoaalto ja ihmisen aiheuttamat muut ympäristökatastrofit osoittavat, että elämäntapamme ei ole ollut luomakunnan kannalta kestävää. Ympäristöongelmat eivät ole ainoastaan teknisiä kysymyksiä, vaan perimmältään kyse on ihmisen suhteesta luomakuntaan ja suhteesta Jumalaan. Kun ihminen kuvittelee olevansa kaiken keskipiste ja mitta, hän on järkyttänyt maapallon herkkää tasapainoa toimillaan.
Tarvitaan konkreettista elämäntavan muutosta. Meidän pitää oppia näkemään maailma kokonaisuutena, jonka kaikki osat tarvitsevat toisiaan ja ovat keskenään tasaveroisia.
Kristityn tulee vähentää kulutustaan ja pyrkiä kohti kohtuullisempaa elämäntapaa. On luovuttava pyrkimyksestä jatkuvaan kasvuun, kuluttamiseen ja mammonan keräämiseen.
Keinoina kohti kestävämpää elämäntapaa voivat olla esimerkiksi lentomatkailun vähentäminen, lihansyönnistä luopuminen tai uusiutuvan energian valitseminen kotiin ostettavan sähkön tuotantotavaksi. Ympäristönsuojelu ja ilmastonmuutoksen torjuminen ovat kuitenkin niin suuria kysymyksiä, ettei niihin voida vaikuttaa pelkästään yksikön valinnoilla. Koko yhteiskunnassa ja globaalisti tulee tehdä isoja ratkaisuja luomakunnan säilyttämiseksi kaikille elinkelpoisena. Näihin asioihin yksittäinen ihminen voi vaikuttaa mm. äänestämällä vaaleissa ehdokkaita, jotka ottavat ympäristöasiat tosissaan.
Kun kulutuksesta pitää tinkiä, voimme materian lisäämisen sijaan pyrkiä kohti maailmaa, jossa ihmisten välinen yhteys ja välittäminen arvokas elämä ja henkiset arvot voivat kasvaa.
Päivän sana
Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan. Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää.
1. Joh. 5:11–12