Roomasta Myyrmäkeen – kuinka kaikki alkoikaan?
Tiina László muistelee Rooman opintomatkan kokemusta, josta syntyi jo kymmenen vuotta Myyrmäessä toiminut kirkkoravintola Voimala.
Syksyllä kymmenen vuotta sitten tutustuin Roomassa katolisen kirkon Caritas-järjestön ruoka-aputoimintaan. Erityisesti vierailu asunnottomille järjestetyssä yhteisöruokailussa teki minuun syvän vaikutuksen. Tila oli tehty kotoisaksi, ja ruoka tarjoiltiin pöytiin kuin ravintolassa ikään. Meidän pieni vantaalaisista diakoniatyöntekijöistä koostuva ryhmämme otettiin lämpimästi vastaan. Mutta sen sijaan, että meidät olisi istutettu pöytiin, meidät laitettiin töihin. Saimme aluksi viiden minuutin italian kielen intensiivikurssin, jossa käytiin läpi päivän ruokalista, eikä se ollut ihan lyhyt. Italialaiseen tapaan siihen kuului alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka. Sen jälkeen jokainen meistä sai mentorikseen tarjoilijan, jolta saimme neuvoja ja kannustusta. Sitten meidät lähetettiin tarjoilemaan.
Minun tarjoilijaparini oli nuori pappiskokelas Keski-Afrikan tasavallasta. Hän antoi minun yrittää, erehtyä ja onnistua, ja hän toimi tulkkina, jos joku ruokailijoista halusi kysyä jotain, mitä en ymmärtänyt. Lopuksi mekin saimme syödä. Kaikki ruokailun toteuttajat olivat vapaaehtoisia kokeista tarjoilijoihin. Muistan yhä, kuinka lämmöllä ja kunnioittavasti he suhtautuivat jokaiseen ruokailijaan.
Vantaalle palattuani aloimme yhdessä parinkymmenen vapaaehtoisen kanssa suunnitella omaa yhteisöruokailuamme Myyrmäen kirkkoon. Lähes kaikissa Vantaan seurakunnissa on järjestetty ruokailuja kunkin tiloihin ja muihin resursseihin sopivalla konseptilla. Me nimesimme omamme heti kirkkoravintolaksi. Kun jouduimme siirtymään kirkon remontin alta evakkoon Virtakirkkoon, ruokailumme nimeksi tuli kirkkoravintola Voimala, ja tuon nimen toimme sieltä sitten mukanamme.
Rooman kokemus oli niin vahva, että sen vaikutus on kantanut kaikki nämä vuodet. Voimalan vapaaehtoisista on muodostunut kirjava mutta lämminhenkinen joukko eri-ikäisiä ihmisiä, jotka haluavat olla omalta osaltaan mukana torjumassa yksinäisyyttä ja eriarvoisuutta. Kun tässä maailmassa ihmisiä leimataan ja eristetään varallisuuden, syntyperän, iän tai jonkun muun asian perusteella omiin lokeroihinsa, tuntuu hyvältä ja oikealta koota ihmisiä saman ruokapöydän ääreen. Kun ihmiset näkevät ja kuuntelevat toisiaan, erilaisuuden rinnalle nousee yhä enemmän asioita, jotka yhdistävät meitä. Kaikilla on suruja ja iloja. Ruoan ääressä juttelemisessa on myös jotain hyvin raamatullista, sillä kuinkahan montaa kertaa Jeesuskin löytyy evankeliumien sivuilta juuri syömästä yhdessä erilaisten ihmisten kanssa.
Vähäisestä kielitaidosta ei ole meilläkään koskaan tullut vapaaehtoisuuden este. Aina joku auttaa.
Voimala on ollut kesää ja joulunaikaa lukuun ottamatta auki joka toinen viikko, ja paikalla on joka kerta yli kolmekymmentä vapaaehtoista. Suurimpana yhteistyökumppanina on toiminut Vantaan kaupungin ja Vantaan seurakuntayhtymän ylläpitämä Yhteinen pöytä. Sitä kautta olemme muiden ruokailuja järjestävien tavoin saaneet ison osan elintarvikkeista, joista vapaaehtoisemme ovat ruoan valmistaneet.
Ruokailua on alusta asti edeltänyt lyhyt kirkkohetki kirkkosalissa. Se on vapaaehtoinen, ja sen jälkeen siirrytään syömään. Tuo kirkkohetki on ollut monelle lähes ainoa side seurakunnan jumalanpalveluselämään. Olen usein kirkkohetken jälkeen jäänyt katsomaan kirkon kynttelikköä, joka on täyttynyt ihmisten sytyttämistä rukouskynttilöistä. Se on koskettava näky. Rukouksissa on viety Jumalan eteen murheita, surua ja huolta ja ehkä kiitostakin.
Tie Roomasta Myyrmäkeen on lopulta aika lyhyt: tarvitaan vain halua avata kirkon ovet ja sanoa tervetuloa.
-
Johtava diakoniatyöntekijä ja pappi
Tiina LászlóVantaankosken seurakunta | Diakoniatyöntekijät, Papit
