Siirry sisältöön

Hädän ja toivon välissä -blogi

Tässä blogissa Vantaan seurakuntien diakoniatyöntekijät jakavat ajatuksia ja kertomuksia diakoniatyöstä. Toivomme, että tekstit puhuttelevat, rohkaisevat ja muistuttavat siitä, että kenenkään ei tarvitse kulkea yksin.
  • ”Äiti, mulla on nälkä.”

    “Äiti, mulla on nälkä.” “Isi, mulla on nälkä.” Jokainen vanhempi on varmasti joskus kuullut tämän lausahduksen lapsen suusta ja siihen vastaaminen on normaalia arkipäivää lapsiperheissä. Entä jos kaapin perät on koluttu jo moneen kertaan eikä sieltä yksinkertaisesti enää löydy mitään millä lievittää lapsen nälkää? Tili on jo tyhjillään ja seuraavan kerran rahaa tulee vasta viikon päästä. 

    Lapsi syö muroja
  • Täynnä tunnetta

    Eräissä sukujuhlissa juuri pikkusiskon saaneella tytöllä oli tylsää. Kaikki huomasivat vain vauvan. Hän yritti kertoa tilanteestaan pienen tytön pienellä äänellä, mutta kun tilassa oli paljon aikuisten ääniä, häntä ei kuultu. …

    Pieni tyttö kävelee pois kädet nyrkissä.
  • Mistä vielä voisi säästää?

    Kaikki elämän palikat on järjestetty jo, vaikka kuinka monta kertaa, eikä mielikuvitus tai taidot enää riitä ja vielä pitäisi säästää! Mistä enää voisi säästää?

    käsi ottaa palikkaa palikkatornista
  • Kuka putoaa joukosta?

    Toteutuuko perusoikeudet ilman digiosaamista? Tässä yhteiskunnassa monien palveluiden saanti edellyttää digitaalisten palveluiden käyttöä ja osaamista. Usein ajatellaan, että digitaalinen syrjäytyminen koskee vain ikäihmisiä.

    Kuvassa vanhus pitää älypuhelinta kädessään.
  • Kohtaamisten kantavasta voimasta ja oppimisesta

    Kotona minulla on lasipurkki, johon kerään pieniä kiitollisuuslappuja. Joka ilta pysähdyn hetkeksi ja kirjoitan ylös jotakin, mikä on sinä päivänä kantanut minua. Vuoden lopussa luen kaikki laput läpi ja saan ajatella mitä kaikkea hyvää minun elämässäni on.

    Lasipurkissa lappuja