Siirry sisältöön

Kuka putoaa joukosta?

Toteutuuko perusoikeudet ilman digiosaamista? Tässä yhteiskunnassa monien palveluiden saanti edellyttää digitaalisten palveluiden käyttöä ja osaamista. Usein ajatellaan, että digitaalinen syrjäytyminen koskee vain ikäihmisiä.

Kuvassa vanhus pitää älypuhelinta kädessään.
Kuva: Joshua Hoehne, Unsplash

Diakoniapäivystyksessä huomaa nopeasti, kuinka moni arjen asia tapahtuu nykyään digitaalisesti. Lomakkeiden täyttäminen, ajanvaraaminen ja viranomaisasiointi voivat olla yksinkertaisia niille, joilla on pääsyy digitaalisiin laitteisiin ja osaaminen niiden käyttöön.

Harjoitteluni aikana on tullut vastaan monia asiakkaita, jotka tarvitsevat apua esimerkiksi puhelujen soittamiseen, Omakelassa asioimiseen tai Omakannan käytössä. Usein ajatellaan, että digitaalinen syrjäytyminen koskee vain ikäihmisiä, mutta harjoittelussa olen huomannut sen olevan monipuolisempaa. Kaikki avuntarvitsijat eivät ole olleet ikäihmisiä eikä digitaidottomia. Moni osaa käyttää tietokonetta ja älypuhelinta oikein hyvin, ongelmana on vain, että kaikilla ei yksinkertaisesti ole omaa laitetta.

Ilman mahdollisuutta älylaitteiden ja digitaalisien palveluiden käyttöön arjen asioiden hoitaminen ja yhteydenpito muihin ihmisiin vaikeutuu merkittävästi. Vaikka digipalvelut helpottavat monien arkea, ne voivat samalla tehdä hyvin monen elämästä vaikeampaa, jos ei pysy kehityksen mukana. Ei ole realistista odottaa kaikilta samanlaista digiosaamista tai pääsyä älylaitteisiin.  

Digitaalinen syrjäytyminen voi johtaa riippuvuuteen muiden avusta. Kun arjen asioiden hoitaminen, kuten ajanvarausten tekeminen ja verkkopalveluihin kirjautuminen, ei onnistu itsenäisesti, ihminen joutuu turvautumaan läheisiin, työntekijöihin ja muihin auttajiin. Tämä voi helposti aiheuttaa turhautumista ja tunnetta, ettei hän pärjää omillaan. Monelle avunpyytäminen on vaikeaa ja siihen voi liittyä häpeän tunnetta, varsinkin kun digipalvelujen käyttöä pidetään nykyään itsestään selvänä taitona ja mahdollisuutena.

Yhteiskunnan digitalisoituessa olisi tärkeää huomioida, myös he joille digipalveluiden käyttö ei ole helppoa tai mahdollista. Digitaalisessa syrjäytymisessä kyse ei ole aina taidoista, joita voi harjoitella, joskus kyse on paljon konkreettisemmasta asiasta kuten rahasta. Kaikilla ei ole varaa tietokoneeseen, älypuhelimeen tai toimivaan nettiyhteyteen. Alkaako yhteiskunnassa pärjääminen vaatia digitaalista varallisuutta?

Reem Al-Adulrazzaq

Diakoniaharjoittelija keväällä 2026, Vantaankosken seurakunta