Täynnä tunnetta
Eräissä sukujuhlissa juuri pikkusiskon saaneella tytöllä oli tylsää. Kaikki huomasivat vain vauvan. Hän yritti kertoa tilanteestaan pienen tytön pienellä äänellä, mutta kun tilassa oli paljon aikuisten ääniä, häntä ei kuultu. Jonkin aikaa tilannetta seurattuaan hän päätti, että nyt riittää. Tyttö ratkaisi tilanteen, otti ohjat omiin käsiinsä, kengät jalkaansa ja poistui juhlasta. Hän meni pihalle ja näki tien, jota voi lähteä. Tuuli heilutti hiuksia ja mekon helmaa. Aikuiset huomasivat lähdön ja joku tuli turvaksi. Kun katsot kuvaa, näet nyrkkiin pusertuneet kädet, napakat askelet ja selvän suunnan. Jos ei ole hyvä olla, eikä mikään ei muutu, ei kannata loputtomasti odottaa. Joskus on hyvä tehdä hankalassa tilanteessa yllättäväkin liike, jokin muutos asetelmassa.
Huomaan, että kannan mukanani monenlaisia tunteita: iloa, kiitollisuutta, kiukkua, vihaa, pelkoa. Ne kulkevat mukana ja kiireessä saatan jatkaa niistä välittämättä. Tiedän kyllä, että tunteiden matematiikassa on lähinnä voittajia. Hyvän jakaminen lisää hyvää. Ikävän jakaminen helpottaa. Silti on vaikea jarruttaa, pysähtyä pohtimaan mitä viestejä tunteet tuovat. Ilo kertoo, että tätä olisi hyvä lisätä elämässä, kiukku ja viha kertovat muutoksen tarpeesta. Pelko viestii jostain, mistä olisi hyvä päästä eroon. Tietysti joskus tunteen pohjalla on väärä tulkinta tai väärinymmärrys. Pysähtyminen ja pohtiminen saattaa olla paikallaan.
Tunteet ovat myös kemiaa. Pelko ja viha saattavat tuntua möykkynä mahassa tai kurkussa. Kun kehossa on paljon adrenaliinia, ei ehkä pysty toimimaan kovin harkitusti. Näissä tunneasioissa aikalisä saattaa toisinaan olla paikallaan. Kävelylenkki tai muu fyysinen liikunta tuulettaa ajatuksia ja sulattaa henkisiä möykkyjä, päästää paineita.
Tietysti joskus voi ottaa lapsista mallia. Ehkä en kiukuissani heittäytyisi vesilätäkköön potkiskelemaan, kun itse joudun kuitenkin vaatteeni pesemään. Ehkä voin heittäytyä muualle ja potkiskella vähän ja kuulostella miltä sen jälkeen tuntuu. Tai voin puida nyrkkiä tms. Mieleen tulee ihminen, joka purki harmiaan heittelemällä tulipalossa pilalle palaneita astioita rakennuksen seinään. Se ei haitannut seinää ja oli sen verran kummallista hänelle, että sirpaleita keräillessä meni jo nauruksi.
Tunteiden sanallista ilmaisua opetetaan pikkulapsille kertomalla, lätäkössä kiemurtavalle, että nyt sinua suututtaa / harmittaa. Kun hänellä on sanat ja ehkä vähän lisää ikää, hän voi sanoa, että nyt harmittaa tai nyt kiukuttaa niin, että tekisi mieli potkia jotain. Hänen ei enää tarvitse potkia fyysisesti, kun hän saa purettua tunnettaan mielikuvaan. Tunteiden kuvaaminen sanoin voi helpottaa myös meitä ja niistä puhuminen toisen kanssa voi avata jotain uutta miltä vaivaavaan asiaan tai tilanteeseen.
Jumala tietää minkälaisia me olemme, hänen luomiaan. Myös tunteet ovat lahjaa Luojalta. Jeesus opetti meitä rukoilemaan Isää. Saamme olla Luojan lapsia. Joskus on hyvä miettiä, mitä lapsi tekisi ja ottaa mallia. Lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta. Matt. 19:14
