Ruskeasannan hautausmaa

Ruskeasannan tunnelmallisella hautausmaalla on tuhkahautaukseen uurnahautapaikkoja, sirottelualue ja muistolehto sekä arkkuhautaukseen arkkuhautapaikkoja ja arkkulehto. Hautausmaa on auki ympäri vuorokauden.


Ajankohtaista: Tänä vuonna 2026 Vantaan seurakuntien hautausmailla ei vietetä erillistä hautausmaapäivää.

Ruskeasannantie 2
01390 Vantaa

ma–pe klo 9–15

098 306 220
Hautauspalvelut

Näytä sijainti kartalla

Esteettömyys

• Esteetön sisäänkulku
• Pysäköinti

Tilan varustelu

• WC

Ruskeasannan tunnelmallinen hautausmaa

Ruskeasannan hautausmaa sijaitsee Tuusulanväylän ja lentoaseman välisellä alueella. Tunnelmallisella hautausmaalla on tuhkahautaukseen uurnahautapaikkoja, sirottelualue ja muistolehto sekä arkkuhautaukseen arkkuhautapaikkoja ja arkkulehto. Hautausmaalla on myös pieni, hirsinen siunauskappeli.

Hautausmaa vihittiin käyttöön kesällä vuonna 1887. Sitä laajennettiin vuonna 1934. Uusin laajennusalue valmistui 2019 Ruskeasannantien eteläpuolelle.

Hautausmaalla on pieni sankarihautausmaa, jossa lepää kuusi lähiseudulta kotoisin olevaa sotilasta.

Hautausmaan on suunnitellut K. F. Eklund. Uurnaosaston on suunnitellut maisema-arkkitehtitoimisto Byman & Ruokonen ja vuonna 2019 valmistuneen laajennusalueen arkkitehti Petra Björkman Tähtiranta Infrasta.

Uurnahaudat

Vuonna 2008 käyttöönotettu uurnahautojen alue sijaitsee hautausmaan eteläosassa. Sitä kehystävät runsaat syyshortensiat. Suositulle uurna-alueelle haudataan noin puolet Ruskeasannalle haudattavista vainajista.

Arkkuhaudat ja arkkulehto

Ruskeasannan hautausmaalla on perinteisiä arkkuhautoja sekä hautausmaan vanhalla puolella, että uudella laajennusalueella. Uudella laajennusalueella on myös arkkulehto.

Arkkulehtoon haudataan perinteiseen tapaan arkussa, mutta haudalle ei laiteta omaa muistomerkkiä. Vainajan nimi voidaan kaivertaa yhteiseen nimipaateen, jonka äärelle voi myös tuoda kukkia ja muistoesineitä. Arkkulehtoon haudattaessa omaiset ovat läsnä laskemassa arkkua hautaan.

Uusia arkkuhautoja luovutetaan vain vantaalaisille ja vantaalla elämänsä aikana asuneille.

Sirottelualue

Sirottelualue on luonnontilainen metsä, jonne tuhka sirotellaan maan pinnalle. Omaiset voivat olla mukana hautauksessa. Alueella kuitenkin saa liikkua vain hautajaisten aikana. Siten kunnioitetaan hautoja.

Sirottelualueella on yhteinen muistelupaikka, jossa voi käydä muistelemassa vainajaa. Lisäksi omaiset voivat hankkia pienen muistomerkin luonnonkivialueelle sirottelualueen reunalle. Luonnonkivi voi olla halkaisijaltaan enintään 30 cm. Nimilaatan voi kiinnittää luonnonkiveen ruuveilla tai kiviliimalla.  Muistomerkki ei ole kuitenkaan pakollinen. Muistomerkin tai muistelupaikan luo läheiset voivat tuoda kukkia ja kynttilöitä.

Muistolehto ja muistelupaikka

Ruskeasannan kappelin edustalla sijaitsee muistolehto. Se on yhtenäinen hauta-alue, jossa jokaisella vainajalla on pieni hautasija. Muistolehtoon haudattujen nimet merkitään nimikilvellä yhtenäiseen muistopaasiin.

Halutessaan omaiset voivat tilata nimilaatan verkkolomakkeella tai puhelimitse hautauspalveluista (p. 09 8306 220). Nimilaatta on maksullinen. Hautausmaan henkilökunta kaivertaa ja kiinnittää laatan yhteiseen muistoseinään. Nimilaatta kiinnitetään hautausta seuraavan kuukauden aikana laskun maksamisesta.

Muistolehdossa on myös muualle haudattujen muistelupaikka.

Muistelupaikan ideoivat Vantaan Hiekkaharjun kansainvälisen koulun oppilaat yhdessä arkkitehti Tuula Taposen kanssa vuonna 2000. Paikan nimi on ”Särkynyt sydän”. Muistokivi on Mäntsälän dragonia.

Ruskeasannan kappelin edessä on myös kuvanveistäjä Johanna Häiväojan suunnittelema enkeliveistos.

Lisätietoja

Uuden huoltorakennuksen luona on lisää pysäköintitilaa omaisten käyttöön. Hautausmaan kasteluvesi on avoinna äitienpäivästä syyskuun puoliväliin saakka. Yleisö-WC sijaitsee uudella huoltorakennuksella (Ruskeasannantie 2) ja on avoinna klo 6-22.

Ruskeasannan hautausmaan historia

Senaatti myönsi perustamisluvan Ruskeasannan hautausmaalle vuonna 1885. Alueelta raivattiin puut ja pensaat, ja aloitettiin aidan rakentaminen hautausmaan ympärille.

Perimätiedon mukaan hautausmaan pääportin takoi oman pitäjän seppä Johan Palenius, joka itsekin lepää hautausmaan mullassa. Pääportin molemmin puolin olleet rautarenkaat olivat hevosten kiinnittämistä varten.

Hautausmaa vihittiin käyttöön kesällä 1887. Vihkimisen suoritti kirkkoherra Ahlgren, joka puhui sydämellisesti sekä ruotsiksi että suomeksi tilaisuuteen rakennetun seppelein ja kukin koristetun alttarin äärellä. Paikalla oli säätyläisistä ja rahvaasta koostuva runsaslukuinen yleisö.

Vihkimisen jälkeen vuonna 1888 laskettiin ensimmäiset vainajat Ruskeasannan maan poveen.

Hautaamiset aloitettiin hautausmaan eteläosasta. Siellä sijaitsi myös hautausmaan ruumiinavaus- ja ruumishuone, joka oli muurin ulkopuolella. Haudoilla oli puuristi, perinteinen hautalauta (laudasta tehty kapea merkki) tai rautaristi. Vanhimmat hautakivet ovat 1890-luvun alusta.

Hautausmaan laajennus

Hautausmaan kokoa päätettiin suurentaa vuonna 1934 ja sitä varten ostettiin Knapaksen tilasta noin neljänneshehtaari maata. Lisäksi pakkolunastettiin kirkkoherran virkatalosta noin 1,4 hehtaarin mittainen maa-alue.

Opetusministeri vahvisti liitokset vuonna 1935. Liitetyt alueet sijaitsevat hautausmaan pohjoisosassa. Hautausmaa kasvoi lähes kaksinkertaiseksi alkuperäisestä laajuudestaan, jota kirkkoneuvosto oli hankintavaiheessa pitänyt aivan liian suurena.

Ruskeasannan hautausmaan laajennuksen yhteydessä päätettiin rakentaa ajanmukainen ruumishuone. Piirustukset laati rakennusmestari J. Johansson ja urakoitsijaksi valittiin Fredrik Wilhelm Wirtanen. Ruumishuone valmistui vuonna 1935 hautausmaan eteläkulmalle. Tilaa oli kuudelle arkulle.

Kappelin lähellä sijaitsevan kellotapulin on suunnitellut Veikko Voutilainen ja sen loppukatselmus pidettiin 17.2.1982.

Ruskeasannan vanhat hautamuistomerkit

Ruskeasannan hautausmaan vanhoja kauneimpia muistokiviä ja -ristejä on koottu muistomerkkien museoksi hautausmaan viereen. Paikka on hautausmaan viereiseltä bussipysäkiltä kivenheiton matka eteenpäin, entisen punaisen ruumishuoneen läheisyydessä.

Muistomerkit on koottu vanhoilta haudoilta, joita omaiset eivät ole hoitaneet ja hautapaikka on palautunut uuteen käyttöön. Muutamia kauniita hautapaikkoja on säilytetty vanhalla paikallaan, vaikka hauta olisikin ollut jo jonkin aikaa hoitamatta.

Kulttuurihistoriallisesti arvokkaita muistomerkkejä on myös Helsingin pitäjän kirkonkylän hautausmaalla. Näitä seurakunta hoitaa, vaikka haudatulla ei ole enää omaisia.