Pyhän Laurin kirkon taide
Theodor Höjerin johdolla uudistettu kirkko on yhdistelmä höijeriläistä uusgotiikkaa ja keskiaikaa.
Vantaan pyhän Laurin kirkon keskiaikaisista puisista veistoksista kirkossa ovat edelleen Maria ja lapsi, naispyhimys ja Pyhä Dominicus. Neljäs säilynyt veistos, Job, on nykyisin Suomen Kansallismuseossa.
Keskiajalla kirkon holveissa ja seinissä oli maalattuja eläin- ja ihmishahmoja. Myöhemmin kuvat peitettiin kalkilla, mutta tulipalo vuonna 1893 poltti pois lisätyt kerrokset. Tällöin osasta vanhaa koristelua saatiin talteen jäljennökset. Niitä säilytetään Museovirastossa.
Saarnastuoli saatiin vuonna 1649 lahjoituksena.
Ensimmäiset urut saatiin 1800-luvun puolivälissä. Nykyinen urkufasadi on Theodor Höijerin suunnittelema, mutta urut on uusittu. Ne ovat Veikko Virtasen valmistamat ja 37-äänikertaiset.
Lasimaalaus ja alttaritaulu
Alttarin yläpuolella olevan lasimaalauksen on lahjoittanut konsulinna Maria Ekman tulipalon jälkeen vuonna 1894. Maalauksen valmistaja on tukholmalainen Neumann & Vogel. Jeesuksen luo polvistuva mies on pyhiinvaeltaja, mistä ovat merkkinä maahan lasketut sauva ja hattu. Mies on tullut perille. Paikalliset tulkitsivat teoksen enkeleiden esittävän Maria Ekmanin nuorina hukkuneita serkkuja.
Lasimaalauksen alla oleva pieni alttaritaulu on tehty Leonardo da Vincin Pyhän ehtoollisen mukaan. Tekijä lienee Ingeborg Malmström, os. Wallenius. Maalaus on Herttoniemen kartanon omistajan Johan Abraham Stjernschantzin ja hänen puolisonsa Hedvig Charlotta Cronstedtin lahjoitus vuodelta 1853.
Kattokruunut
Nykyiset kattokruunut on saatu lahjoituksina. Vanhempi kattokruunuista on 1600-luvun puolesta välistä. Sen lahjoitti Westerkullan kartanon isäntä, majuri Heinrich Johan Wunsch.
Toinen nykyisistä barokkikruunuista saatiin 1744. Sen lahjoittivat Puotilan rusthollari, raatimies Georg Wilhelm Clayhills ja hänen puolisonsa Anna Margaretha Hochschildt.
Kruunuista, muutamista lampeteista ja alttarikyntteliköistä huolimatta kirkko oli 1600- ja 1700-luvuilla hyvin hämärä. Lukutaidon oppineet seurakuntalaiset tarvitsivat virsikirjasta laulamiseen enemmän valoa. Valaistusta tehostettiin erityisesti 1800-luvun jälkipuolella hankkimalla 30 messinkilampettia ja 73 kynttilähaaraa.